maanantai 28. huhtikuuta 2014

Vähän vaputtaa


 Arki on taas tullut taloon ja sairaudet ainakin toistaiseksi voitettu..
lähestulkoon.
Allekirjoittanut sai tänään lääkäriltä useammankin viivakoodillisen apteekista noudettavaksi, 
mutta sadekin auttaisi paljon tilannetta!
Aivan järisyttävä allergia koivun vuoksi, eikä auta vaikka lääkettä on ottanut jo edelliset kaksi kuukautta.
No, näillä mennään..

Suurenmoisesta väsymystilasta huolimatta puhalsin pari palloa Pikku-Ruusan iloksi ja roiskittiin serpentiiniä ympäri taloa.
 

Ja mistäpä sitä ei Peppi-fani ilahtuisi niin paljon kuin tästä,
(ja eräästä yllätyksellisestä sähköpostista!)
 uusi salkku löytyi kirpulta tänään.

Lapsen ensimmäiset sanat muuten tänä aamuna olivat 
se perinteinen huuto "Äitiiii!" ja kun saavuin paikalle, tyttö osoitti Peppi-taloaan ja totesi:
"Peppi." 
:D
 



Katsotaan mitä saadaan vappuna aikaan remontin osalta. 
Sähköhommat on isommilta osilta vedetty ja pian sitä kai pääsisi laittamaan kipsilevyjä seinään..
Oi!
:)

No, kohti vappua kuitenkin!
Simat jäi tänäkin vuonna tekemättä itse, mutta jos sitä ensi vuonna..

Leppoisaa vappuviikkoa!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kotosalla tänään...

 Keväinen tervehdys sairastuvalta!

Pikku-Ruusan vointi alkaa olla jo pientä takapakkia lukuunottamatta parempi, joten tänään vähän jo touhuiltiin retuperällä olleita kotihommia.
Siivousta, ruuanlaittoa, leivontaa ja vähän remonttia.

Ja tavaroiden järjestelyä.


Tämä puinen teerasia on ollut minullakin leikeissä joskus lapsena. Nappasin sen äidin jemmasta kotiin mukaan, on se niin mainio.

 Ruuaksi tänään spaghettia ja tomaattikastiketta.
Vain siksi, että sain tuon purkin.
:D


 Ulkokahvi-kausikin on käynnistetty, joten termari pääsi helposti otettavalle paikalle.


Ja sitten sitä tarjottavaa.
Leivottiin valkosuklaa-sitruuna muffinsseja ja koristeltiin ne lakritsin makuisilla strösseleillä.
Koristeet siksi, koska muuta ei ollut ja se oli tytöstä huippukivaa.

Kuvasin nämä ihan realistisessa tilanteessa, koska meidän pöydät on näitä purkkeja pian täynnä.
Ehkä arvaatte miksi?

Jep, viherpeukalohommia tiedossa!



Kun mies tänään kotiutui otin vähän "omaa aikaa" ja suoritin urakkani olohuoneessa loppuun.
Tässä kurkistus ovien takaa...
;)


Näillä mennään!

Ja nyt mennään nukkumaan.
Univelkaa alkaa öisten valvomisten myötä olla ihan kiitettävästi.

Aurinkoista viikonjatkoa!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kaikki on pihalla..

 ..paitsi me.

En tiedä osaanko edes pitää yllättävänä sitä,
että meillä sairastettiin nämä(kin) vapaat.

Pienin sairastui la-su yönä ja on edelleen kuumeessa reppana pieni.
Sen lisäksi Rakennusmies on edelleen lääkekuurilla, allekirjoittanut sen sijaan (toistaiseksi) suht ok-
ellei univelkaa lasketa.

Pääsiäisen tehtävälistalla oli vähän maalausta ja sähköjen vetoa.. ainakin.
Sairastamiset vähän sotki suunnitelmaa ja pieni osa maalaustyöstä jäi minulta kesken,
sähkötöiden osalta vielä äsken mietittiin lopullisia rasioiden paikkoja.

Mutta ehtiipä tuota.

Ja juuri kun edellisessä postauksessa kerroin, että meille EI tule lautaseinää niin..
no, tulee sittenkin.
:D


Saatiin kuitenkin grillattua ja oltua hieman ulkonakin. 
Itsehän kokeilin tämmöistä erilaista istutuspohjaa tänä vuonna.
Harmi, että tussi oli vähän huono, mutta olihan nämä ihan veikeät.
:D


Söin puolikkaan suklaapupun ja ihan järisyttävän hyvää omena-ansaa, jonka äiti kävi tekemässä.

Huomenna on näiden syöminkien osalta palattava arkeen!
Ja jospa muutoinkin olisi jo terveempi päivä.

Ja sitten ootellaan vappua, vai??
;D

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Hommat etenee..


 Kohti pääsiäistä mennään...

Allekirjoittanut elää toivossa, että tämä näkymä on ensi viikolla "hieman" erilainen!

Ja se on, kunhan vaan toivutaan nyt vaihteeksi sitten vatsataudista- 
ja ne joilla sitä ei ole, eivät sitä myöskään saa!

Päätyseinään sitä laudoitusta mietittiin, mutta yhteistuumin päätettiin siitä luopua.
Ei lautaseinää meille. 
Pari muuta mielenkiintoista vaihtoehtoa on ilmassa, katsotaan mihin päädytään..
Tuolle seinustalle on joka tapauksessa tulossa telkkari.

Sunnuntai oli siivouspäivä.

Vielä tässä on tekemistä...
 Mutta lattia on ihana!

Tiiliseinä sekä tuo ovien välinen seinäosuus tasoitetaan yli. 
Katsotaan, josko tiiliseinään saisi vähän ronskimman näköistä pintaa!
 
Entisen takan paikalle tulee aikanaan pönttöuuni.


Kaikki osallistuu.
:)
 

Joitakin kukkasia laitoin oven pieleen ja yhden jätin sisällekin. 
Ohrat ja kissanruohot on istutettu ja kasvaneetkin sopivasti.
 

Viikonloppuna käytiin myös eräillä kevätmarkkinoilla, joista mukaan tarttui kuvassa näkyvä kana sekä ihana lamppu veskiin. 
Sekä pari mainiota ideaa tulevaisuuden varalle!
 

Näiden pääsiäisaskartelujen myötä siirryn toipumaan tästä taudinkuvasta.
Sain juuri puhelun, että Rakennusmies on hakenut sähkötarvikkeita olohuoneeseen,JEI!
Hommat etenee!

Aurinkoista viikonjatkoa!

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kohti viikonloppua..

 Kiitos kaikille edelliseen kommentoijille!
Matka jatkuu kohti vielä kepeämpää olotilaa,
kiire ei ole. 
:)
(kun nyt vaan tästä lentsusta pääsis ja ÄkkiÄ!)

Tällä viikolla tuli pyörähdettyä pikaiseen kukkakaupalla ja kirppiksillä.
Päädyin ostamaan pelakuut keväthempukaksi.

Söpö pääsiäismuna löytyi kirppikseltä.




Ja lisää Peppiä!!
Näitä mä olin etsinyt jo tovin, ajattelin, että keräilen kun sattuu kohdalle.

No nyt sattui kerralla kolme, joten oli pakko... (olikohan?)
Olen niin ilahtunut näistä!
:)


Ja sitten mennään siihen osioon, kun naisen mieli on niin muuttuvainen...

Mä olen tässä illat läpeensä miettinyt tuota meidän olohuoneen tulevaa sisustusta.
Kun olis niin monenlaista kivaa, mutta ihan kaikkea ei voi yhdistääkään.
Tai no, miksipä ei, mutta.. hmm.

Olen kuulostellut tässä, että onko mulle tulossa riÄhky?!

Kun me muutettiin tänne tykästyin valkoiseen ja romanttiseen...hetkeksi. 
Sitten rinnalle tuli vähän semmonen "industrial-tyyppinen" mieliala, mutta se kääntyi äkkiä siihen, 
että tahdoin väriä elämään!

No nyt sitten tuntuu, että pitäskö vähän karsia...
En tiedä. Tunnustellaan ;)
 

Mutta yhtäkaikki;
asia olisi ratkaistava kuitenkin siihen mennessä, kun aletaan pistämään pintoja kuntoon!

Että olkkarista(kin) tulisi tyyliltään semmoinen muunneltava tila ja moneen sopiva.
Aiemmissa vaihtoehdoissa on menty suht hyvin nappiin, koska kaikki yllä mainittu tyyli on niihin istunut, mutta tää on astetta kinkkisempi jollain tavalla.

Yhdelle seinälle on kaavailtu nyt lautaseinää, mutta joku tässä asiassa kuitenkin vielä kaivelee...
Että josko jotain muuta kuitenkin,  kun tuntuu, että tuo lautaseinä on niiiin nähty..
Meillä sitä toki on kolmessakin huoneessa jo hieman, jotta menisi talon linjaan kyllä,
muttamutta...
 

Lattia on nyt kuitenkin ollut valmis viikon verran. 
Sen väri tulee olemaan siis valkoinen.
 
Seuraavaksi sähkövedot ja sitten kipsiä seinään ja maalausta.
Siinäpä sitä pääsiäiselle onkin puuhaa!

Semmosta pähkäilyä tältä erää!

Kaunista viikonloppua kaikille!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Maailman paras joululahja

 Hei,
ootko koskaan laihduttanut?

Ootko koskaan miettinyt, että "pitäisi laihduttaa"?

Mä oon.
Ainakin sata kertaa.

Ekan kerran muistan miettineeni sitä ala-asteella, kun terveydenhoitaja kysyi;
"syötkö paljon pullaa?" 
Minusta se oli outo kysymys, mutta totesin syöväni sitä mummolassa.

Terkkari sanoi, että kannattaisi syödä vähän vähemmän.


Jossain vaiheessa mä varmaan olin ihan sopivan painoinenkin, mutta en ehkä sitä itse tiennyt ja tajunnut, koska olin aina isompi kuin joku muu.
Ainakin omasta mielestäni.
Ja ehkä jonkun muunkin, koska jossain vaiheessa sain siitä kuullakin.

Kun muutin itsekseni asumaan vähän ennen 18v-synttäreitä, 
taisin olla ihan sopusuhtainen kuvista päätellen-
mutta silti aina isompi, kun joku muu.

Ja sitten taas ihan oikeasti lihoin ja 
olin ihan oikeasti isompi.


Sitten läksin maailmalle.
Kiloja tuli, kiloja meni.. 
liikuin aika paljonkin ja laihdutin. 
Tuli kokeiltua pisteiden laskua, kaalisoppaa... you name it.
Ja olin päälle parikymppinen. 

Lähtihän niitä kiloja aina välillä.
Mutta aina sitä vaan oli isompi kun joku muu, 
omasta mielestään.


Kun me sitten muutettiin vajaat viisi vuotta sitten tänne Rintelään, alkoi paino nousta entisestään.
Kun tulin raskaaksi 2011, painoin jo 10kg enemmän kuin muuttovuotena 2009.
Liikunta oli jäänyt remontin jalkoihin jo aika päiviä sitten.
 
Raskauden aikana paino nousi maltillisesti, olin tarkka ruuan suhteen ja söin terveellisesti.
Synnytyksen ja imetyksen jälkeen paino laski raskauden alun mittoihin, mutta kotona ollessa väsymys ja jaksamattomuus saivat herkut maistumaan extra-hyviltä.
Paino nousi reilussa puolessa vuodessa reilut 5kg.

Painoin jouluna 2013 enemmän kuin koskaan.


Se riitti.
Tuli mitta täyteen.
Vitutti.

Ei jaksanut mitään. Olo oli tympeä. Väsynyt. Kiukkuinen. Hermostunut. 
Suorastaan toivoton.

Halusin muuttaa asiat ja käsitin, 
etten kykene siihen ilman selkeää ohjetta joka sanoo:
"syö näin"
"Osta tätä kaupasta"

Pyysin joululahjaksi mieheltä erään nettivalmennuksen ja 
aloitin sen 6.1.2014.


Kiitos Rakennusmies.


Tuosta aloituksesta on kulunut kolme kuukautta.

 Tähän kolmeen kuukauteen on mahtunut:
-3 flunssaa
-1 antibioottikuuri
-tammi-helmikuussa salitreeniä alle 10 krt
-maalis-huhtikuussa joitakin salikertoja ja zumbaa

-ja taas olen flunssan kourissa.

Sen lisäksi viime perjantaina 4.4. puntari näytti 
15 kiloa vähemmän kuin jouluna.

 Senttejä on lähtenyt sieltä täältä aivan hurjasti.

Oma olotila on miljoona kertaa parempi!

Olen nukkunut sikeästi ja laadukkaasti, jaksanut paremmin, ollut pirteämpi, skarpimpi ja iloisempi.
Maailma on ollut paljon parempi paikka.
 Olen todennut, että mulla on selkäranka.

Ja kaapissa pari numeroa pienemmät housut.


Omaan tavoitteeseen on matkaa vielä -8 kiloa.

Olen varmasti sen jälkeenkin vielä isompi kuin joku muu, 
mutta hei;

myös paljon pienempi kuin olin hetki sitten.